Painonhallinta
tammikuu 6, 2019

Ylipaino on tällä hetkellä koirien ja kissojen yleisin ravitsemushäiriö. Suomessa arviolta joka kolmas koira ja joka toinen kissa on ylipainoinen. Maailmalla tilanne on vielä pahempi. Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan 41 % koirista oli ylipainoisia (McGreevy ym. 2005).

Ylipainon syitä

Lemmikin ylipaino johtuu lähes aina siitä, että sen energiansaanti ei vastaa kulutusta. Ylipaino voi lyhentää lemmikin elinikää ja altistaa sitä muun muassa tuki- ja liikuntaelinsairauksille sekä diabetekselle. Ylipainon aiheuttaja voi toki olla myös jokin sairaus, kuten esimerkiksi Cushingin tauti tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Lisäksi jotkin lääkkeet ja perintötekijät saattavat altistaa ylipainolle. Toiset rodut ovat herkempiä lihomaan kuin toiset.

Yleinen ylipainoon johtava ruokintavirhe liittyy lemmikin aktiivisuuden yliarvioimiseen. Se, että lemmikki on kotona aktiivinen ja puuhastelee paljon ei vielä lisää merkittävästi sen energiankulutusta. Lemmikki luokitellaan aktiiviseksi vasta siinä vaiheessa, kun sen kanssa harrastetaan säännöllisesti jotain fyysisesti kuormittavaa lajia, normaalin lenkkeilyn lisäksi. Kaikkein tuhdeimmat ruuat kuuluvat lähinnä metsästys- ja vetokoirien ruokavalioon. Vapaana ulkoilevat kissat luokitellaan aktiivisemmiksi kuin sisäkissat.

Ruokapakkausten annosteluohjeiden väärin tulkitseminen saattaa myös johtaa yliruokintaan. Esimerkiksi kuivaruokapakkauksissa on kerrottu yleensä vuorokausiannos, eikä suinkaan yhden aterian koko. Jos nämä kaksi sekoittaa keskenään, niin lemmikki saa äkkiä kaksin tai jopa kolminkertaisen annoksen tarpeeseensa nähden. Jokainen koira ja kissa on yksilö ja pakkauksen annosteluohjeen sijaan kannattaa katsoa ja tunnustella lemmikkiä ulkoisesti ja säätää annostusta vielä sen mukaan. Ruokamäärä kannattaa myös aina mitata, eikä arvioida silmämääräisesti.

Kolmas yleinen ongelma on päivittäin annetut makupalat ja puruluut, jotka luonnollisesti sisältävät myös energiaa. Nämä tulee aina huomioida päivittäistä annostusta suunniteltaessa.

Kuntoluokitus

Koiran tai kissan lihavuuskunnon ja laihdutustarpeen arvioimiseen käytetään hyödyksi kuntoluokitusta (eng. body condition score, BCS). Kuntoluokitus tehdään useimmiten asteikoilla 1-5 (3=normaali) tai 1-9 (5=normaali). Erot eri kuntoluokkien välillä ovat noin 10 % painosta. Rotukohtaiset painosuositukset eivät ole oikea väline koirien ja kissojen lihavuuskunnon arviointiin (Smith ym. 2018). Toki ne voivat antaa jotain suuntaa arviointiin, mutta tärkeintä on katsoa lemmikkiä yksilöllisesti. Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa vain puolet omistajista osasi arvioida koiransa kuntoluokan oikein ja vastaavasti reilusti alle puolet omistajista osasi tulkita pakkauksen annosteluohjeen mukaisesti, kuinka paljon ruokaa heidän tulee lemmikilleen antaa (Yam ym. 2017).

Laihduttaminen käytännössä

Jos lemmikille on kertynyt ylipainoa kannattaa painonpudotus tehdä kuitenkin maltillisesti. Sopiva vauhti on noin 1 % painosta viikossa. Painoa voidaan pudottaa ruokamäärää pienentämällä tai siirtymällä kevyempään ruokaan. Liikunnan lisääminen kannattaa myös. Ruuan energiapitoisuutta saadaan tehokkaimmin vähennettyä rasvapitoisuutta alentamalla, sillä rasva sisältää tuplasti enemmän energiaa kuin proteiinit ja hiilihydraatit. Jos ruokamäärää vähennetään huomattavasti, saattaa tiettyjen ravintoaineiden saanti jäädä liian alhaiseksi. Vähemmän energiaa sisältävää laihdutusruokaa voidaan syöttää normaalia enemmän, jolloin tarvittavien ravintoaineiden saanti saadaan turvattua. Kuitujen lisääminen vähentää ruuan sulavuutta ja ylläpitää kylläisyyden tunnetta. Laihdutusruuissa on usein korkeampi kuitupitoisuus kuin tavallisissa ruuissa. Myös raaka- ja kotiruokintaa voidaan täydentää erillisiä painonhallintaa tukevilla kuitulisillä.

Diez ym. (2002) tutkimuksessa huomattiin, että narttujen energiansaantia tulee rajoittaa enemmän kuin urosten. Nopea laihduttaminen voi aiheuttaa myös lihasmassan vähenemistä. Korkeaproteiinisella ruokavaliolla voidaan estää elimistön rasvattoman massan heikkenemistä (Diez ym. 2002).

Painonpudotuksen aikana lemmikkisi saattaa vaikuttaa entistä nälkäisemmältä, mutta tämä kuuluu asiaan. Lievinä sivuoireina saattaa esiintyä myös lisääntynyttä kerjäämistä ja ruuan varastelua.

Lemmikki tulisi aina pyrkiä pitämään normaalipainoisena. Jos kuitenkin painoa on kertynyt hieman ylimääräistä, ei asiaa kannata turhaan hävetä. Syy ylipainoon saattaa löytyä vääränlaisesta ruokavaliosta ja annostuksesta. Lemmikin painonpudotus takaisin normaaliin kestää ylipainon suuruudesta riippuen yleensä muutamia kuukausia. Carnin ravitsemusneuvonta auttaa mielellään lemmikkisi painonpudotuksessa.

Tilaa painonhallintaohjeet tästä:

Lähteet:

1. McGreevy, P. D., Thomson, P. C., Pride, C., Fawcett, A., Grassi, T., & Jones, B. (2005). Prevalence of obesity in dogs examined by Australian veterinary practices and the risk factors involved. Veterinary Record-English Edition156(22), 695-701.

2. Smith, E. G., Davis, K., Sulsh, L., Harvey, S. C., & Fowler, K. E. (2018). Canine recommended breed weight ranges are not a good predictor of an ideal body condition score. Journal of animal physiology and animal nutrition.

3. Yam, P. S., Naughton, G., Butowski, C. F., & Root, A. L. (2017). Inaccurate assessment of canine body condition score, bodyweight, and pet food labels: a potential cause of inaccurate feeding. Veterinary sciences4(2), 30.

4. Diez, M., Nguyen, P., Jeusette, I., Devois, C., Istasse, L., & Biourge, V. (2002). Weight loss in obese dogs: evaluation of a high-protein, low-carbohydrate diet. The Journal of nutrition132(6), 1685S-1687S.




Lemmikin piparkakut
joulukuu 17, 2018

Pikkujoulukausi käy kuumana ja sen kunniaksi suunnittelin myös lemmikeille sopivan lihaisan piparkakkureseptin!

Resepti on testattu toimivaksi koekeittiössämme ja arvoisa nelijalkainen makuraati on hyväksynyt lopputuloksen. Tällä kertaa käytin pipareihin luutonta kalkkunan jauhelihaa sekä jauhettua broilerin maksaa. Voit kuitenkin valmistaa näitä juuri lemmikkisi mieltymysten mukaisesta lihasta.

Nämä piparkakut ovat oikea vitamiinipommi, joten niitä ei kannata rouskutella liikaa kerralla.

 

AINESOSAT:

500 G JAUHELIHAA

200 G JAUHETTUA MAKSAA

1 KANANMUNA

2 RKL PELLAVANSIEMENROUHETTA

1 RKL PSYLLIUMIA*

1 RKL MARJAJAUHETTA

1 RKL MERILEVÄÄ

1 TL INKIVÄÄRIÄ

 

VALMISTUSOHJE:

Sekoita kaikki aineet keskenään.

Anna massan turvota puolisen tuntia jääkaapissa. Tämä helpottaa piparien muotoilua.

Levitä massa tasaiseksi kaulimella ja ota siitä palasia piparkakkumuotilla uunipellille.

Paista piparkakkuja 15 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Jos haluat kovia piparkakkuja, niin kuivata niitä paistamisen jälkeen vielä 50 asteisessa uunissa muutaman tunnin ajan. Valmiit piparkakut säilyvät vain muutaman päivän jääkaapissa, mutta ne voi myös pakastaa.

*Psyllium on kuituvalmiste, jota käytetään yleisesti sidonta-aineena leivonnassa. Psylliumia on saatavilla ruokakaupan leivontahyllystä.

Inkivääri, merilevä ja marjajauhe ovat mausteena ja tuovat jouluisen ripauksen reseptiin, mutta ne voi myös halutessaan jättää pois, ellei niitä sattumoisin kaapista löydy.




kissoille ja koirille myrkylliset jouluherkut

Jouluna on aikaa herkutella yhdessä. On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät kaikki ihmisten jouluherkut sovi lemmikeille. Osa jouluherkuista on kissoille ja koirille jopa myrkyllisiä.

Vältä ainakin näitä lemmikeille myrkyllisiä tai haitallisia jouluherkkuja:

suklaan sisältämät teobromiini ja kofeiini ovat myrkyllisiä koirille sekä kissoille. Vaarallinen annostus riippuu lemmikin koosta ja suklaan tummuudesta. Tumma suklaa on vaarallisempaa kuin maitosuklaa.

rusinat ja viinirypäleet ovat myrkyllisiä koirille sekä kissoille ja voivat aiheuttaa äkillistä munuaisten vajaatoimintaa. Vaarallista annostusta ei tarkkaan tunneta. 

pähkinät eivät sula kunnolla koiran tai kissan ruuansulatuselimistössä ja niiden sisältämä suola on haitaksi. Pähkinöistä vaarallisimpia ovat Macadamia-pähkinät. Esimerkiksi monet keksit ja leivonnaiset saattavat huomaamatta sisältää pähkinöitä.

taikinan sisältämä hiiva turpoaa lemmikin elimistössä muodostaen alkoholia, joka on myrkyllistä. Lisäksi turpoaminen aiheuttaa epämiellyttävän tunteen. Kun jätät taikinan kohoamaan varmista, ettei lemmikkisi pääse siihen salaa käsiksi.

alkoholi Etanoli on myrkyllistä lemmikeille. 

suolainen kinkku liika suola on haitallista ja liika rasva voi aiheuttaa rasvaripulin. Myös kinkun luu ja sen verkko voivat saada lemmikille aikaan suolitukoksen.

sipuli ja valkosipuli voivat suurissa määrin syötynä aiheuttaa lemmikille anemiaa.

Huomioithan myös, että suurin osa joulukasveista on lemmikeille myrkyllisiä! Myrkyllisiä ovat mm. joulutähti, hyasintti, amarylis, jouluruusu, misteli sekä moni muu.

Jos lemmikkisi kuitenkin pääsee käsiksi kyseisiin herkkuihin, niin ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Vaaralliset annostukset riippuvat lemmikin koosta ja syödystä aineesta. Liian rasvainen ruoka aiheuttaa myös herkästi ripulia lemmikeille. Useat jouluruuat sisältävät maitoa, jolloin on hyvä muistaa, etteivät koirat ja kissat kykene pilkkomaan laktoosia.

Mitä jouluherkkuja lemmikeille sitten saa antaa?

Parasta olisi ruokkia lemmikki joulunpyhinä samalla ruualla, mihin se on muutenkin tottunut. Näin joulua voidaan viettää rauhassa ilman äkillisiä eläinlääkärireissuja tai mattojen pesua. Toki herkkuja voi antaa pienissä määrin, mutta liika on aina liikaa. Ahneimmat nelijalkaiset eivät vain aina osaa lopettaa herkuttelua ajoissa ja seurauksena voi olla huonoa oloa ja ripulia. Varminta on ostaa lemmikille omat jouluherkut eläintarvikeliikkeestä.

Ohje lemmikkien omiin piparkakkuihin täällä!




Eliminaatiodieetti
syyskuu 26, 2018

 

Eliminaatiodieetillä tarkoitetaan ruokavaliota, josta on karsittu pois kaikki ylimääräinen. Eliminaatiodieettiä käytetään yleensä apuna, kun yritetään selvittää mille raaka-aineelle lemmikki on mahdollisesti allerginen. Allergiaoireet esiintyvät yleisimmin iho-oireina kuten kutinana, rapsutteluna, suupielien hankaamisena, tassujen nuolemisena ja järsimisenä, korvien raapimisena, pudistelemisena ja töhnimisenä, silmien vuotona ja punertamisena tai vatsan oireiluna, kuten löysinä ulosteina. Joskus allergiaoireisiin saattaa liittyä myös erilaiset hiivat muun muassa korvissa ja tassujen välissä tai jopa toistuvat korvatulehdukset.

Eliminaatiodieetti kannattaa aloittaa sellaisilla raaka-aineilla, joita lemmikki ei ole ennen ruokavaliossaan saanut. Karsittua ruokavaliota noudatetaan, kunnes allergiaoireet lakkaavat. Tähän menee aikaa yleensä viikosta muutamiin kuukausiin. Eliminaatiodieettiä noudatetaan vähintään kahdeksan viikkoa. Jos oireet eivät lakkaa tai pahenevat eliminaatiodieetin aikana, niin vaihdetaan ruokavalion pohjaa. Joskus sopivan raaka-ainepohjan etsimisessä saattaa kulua aikaa, eivätkä oireet meinaa millään loppua. Pahimmillaan allergiaoireiden aiheuttajaa voidaan joutua etsimään vuosia tai sitä ei koskaan löydetä. Joskus oireet saattavat johtua ruoka-aineallergian sijaan jostain muusta sairaudesta, kuten atopiasta.

Eliminaatiodieetin toteuttamiseen on monta erilaista tapaa ja tässä esittelen muutaman yleisimmän.

Eliminaatiodieetti yhdellä proteiininlähteellä

Yhden proteiininlähteen sisältävässä eliminaatiodieetissä valitaan yksi eläinperäinen proteiinin lähde eli jonkun eläimen liha tai kala. Liha tai kala voidaan tarjoilla lemmikille joko raakana tai kypsennettynä. Dieetin aikana ei anneta mitään muuta, kuin valittua eläinlajia. Jos annetaan herkkuja tai puruluita, niin niiden tulee olla 100 % valmistettu juuri kyseisestä eläinlajista. Samasta eläimestä voidaan antaa kuitenkin sisäelimiä ja luita lihan lisäksi. Yleensä myös kaikki lisäravinteet ja öljyt jätetään tauolle (myös lisäravinteet saattavat sisältää allergisoivia aineita). Tämä kyseinen eliminaatiodieetti on kaikkein varmin tapa karsia mahdollinen allergian aiheuttajaa pois ruokavaliosta. Perusterve aikuinen lemmikki kestää eliminaatiodieettiä muutaman kuukauden, mutta sitä ei suositella pennuille, tiineille- tai imettäville eläimille. Yleisimpiä proteiininlähteitä eliminaatiodieetin ajaksi ovat muun muassa kalkkuna, hevonen ja riista.

Eliminaatiodieetti yhdellä proteiininlähteellä ja yhdellä hiilihydraattien lähteellä

Tässä vaihtoehdossa eliminaatiodieetti koostetaan, kuten edellisessä, mutta valitun lihan lisäksi valitaan myös yksi hiilihydraatin lähde. Hiilihydraatin lähde valitaan niin, ettei lemmikki olisi sitä aikaisemmin saanut. Hiilihydraattien lähteitä ovat mm. vehnä, kaura, ohra, maissi, riisi, peruna, bataatti, hirssi, tattari ja kasvikset. Hiilihydraattien lähteet tulee aina kypsentää huolella, (poikkeuksena kasvissose, jota voi antaa pienissä määrin myös raakana). Tämä dieettivaihtoehto on yleisesti käytetty koirille, mutta harvemmin kissoille.

Eliminaatiodieetti kuivaruualla

Eliminaatiodieettiä varten on myös suunniteltu erilaisia hypoallergisia kuivaruokia. Osassa ruuista sisällysluettelo on jätetty tarkoituksella mahdollisimman lyhyeksi ja karsituksi, jotta mahdollisia allergianaiheuttajia olisi vähemmän. Osa hypoallergisista kuivamuonista on taas käsitelty niin, ettei niiden pitäisi aiheuttaa allergisia reaktioita. Raaka-aineiden sisältämät proteiinit saavat aikaan allergisen reaktion päädyttyään elimistöön. Proteiinikoostumusta saadaan muokattua prosessoinnilla.

Eliminaatiodieetin jälkeen

Kun allergiaoireet ovat kokonaan lakanneet, niin voidaan ottaa uusia raaka-aineita mukaan ruokavalioon ja näin testata, palaavatko mahdolliset oireet niillä takaisin. Uusia raaka-aineita voidaan kokeilla eliminaatiodieetin raaka-aineiden lisänä tai yksinään. Lisätään yksi raaka-aine kerrallaan ja seurataan tilannetta vähintään viikon ajan. Jos oireet palaavat, niin jätetään kyseinen raaka-aine kokonaan pois ruokavaliosta. Se saattaa siis olla allergian aiheuttaja. Kärsivällisyys uusien raaka-aineiden kokeilussa kannattaa. Joskus allergiaoireiden ilmaantumisessa saattaa kulua pitkään ja jos useita eri raaka-aineita on jo ehditty kokeilla ennen oireiden ilmaantumista, niin ollaan taas lähtötilanteessa.

Eliminaatiodieettiä ei ole tarkoitus noudattaa koko loppuelämää, vaan sitä käytetään vain väliaikaisena apuna. Monipuolinen ruokavalioon terveyden perusta. Eliminaatiodieetin aloituksen tarpeesta kannattaa keskustella aina lemmikkien ravitsemusneuvojan tai eläinlääkärin kanssa.




Kissan raakaruokinta lyhyesti
toukokuu 28, 2018

 

Kissa on lihansyöjä ja sen luontaista ravintoa ovat pienjyrsijät ja linnut. Kissan raakaruokinta on hyvä vaihtoehto, jos ruokavalio on koostettu oikein.

Liha on kissan pääasiallinen ravinnonlähde. Kissalle sopivia ja helposti saatavilla olevia eläinlajeja ovat esimerkiksi nauta, sika, lammas, broileri, kalkkuna, poro ja kani. Eri eläinlajit eroavat toisistaan ravintosisällöltään mm. niiden aminohappokoostumuksen, rasvapitoisuuden sekä vitamiini- ja hivenainepitoisuuksien mukaan.

Luu toimii kissan raakaruokinnassa pääasiassa kalsiumin lähteenä. Luita voi syöttää kokonaisina tai jauhelihan mukaan jauhettuna. Ulkokissat syövät hiiret ja linnut luineen päivineen. Luumateriaalin voi halutessaan korvata myös erillisellä kalsiumvalmisteella. Luu sisältää kalsiumin lisäksi myös fosforia ja jonkin verran magnesiumia ja sinkkiä. Kissoille sopivia luita ovat esimerkiksi broilerin kaulat ja siivet.

Sisäelimet ovat myös hyvää ravintoa kissoille. Sydän on lihas, eikä sen syöttömäärissä ole rajoituksia (ruokavalion ei tulisi kuitenkaan koostua yksinomaan pelkästä sydämestä). Sydän sisältää runsaasti hyvälaatuista proteiinia ja vähän rasvaa. Maksa sisältää pääasiassa A-vitamiinia, mutta myös muita vitamiineja ja hivenaineita kuten kuparia, sinkkiä ja B12-vitamiinia. Maksan syöttömäärää rajoittaa sen korkea a-vitamiinipitoisuus. Monissa eläimille tarkoitetuissa jauhelihoissa on maksa mukana, eli se kannattaa aina tarkistaa tuoteselosteesta. Keuhkot, maha ja kivipiira, koostuvat pääosin sidekudoksesta ja niiden ravintoarvo on heikompi. Näitä voidaan kuitenkin hyödyntää jossain määrin kissojen ruokinnassa.

Kalaa voidaan käyttää osana kissan ruokavaliota, jos se sitä suostuu syömään. Kala on vielä herkempää pilaantumaan kuin liha, joten sen on oltava todella tuoretta, jotta se nirsommalle kissalle kelpaa. Pienet kalat voi syöttää kokonaisena kissalle. Kaloja on sekä rasvaisempia, (lohi, makrilli, silli) että vähärasvaisia (seiti, turska, kuha, taimen, hauki, ahven, muikku, särki). Järvikalat on hyvä kypsentää tai vähintään pakastaa.

Kissoille lihan tuoreus on tärkeää. Kissa on luonnossa tottunut syömään saaliinsa heti, eikä niille vanhentunut liha maistu. Tuoreuden lisäksi lihan maittavuuteen vaikuttaa sen laatu ja koostumus. Kissojen mieltymykset ovat kuitenkin erilaisia, joten omalle kissalle maittavia vaihtoehtoja ei auta kuin kokeilla. Osa kissoista pitää sisäelimistä, kuten sydämestä, maksasta ja kivipiirasta, osa taas pitää eniten lihaslihasta. Toiset haluavat ruokansa jauhettuna ja toiset ns. palalihana.

Kissoille ei ole määritelty erillistä kuidun tarvetta ja osa kissojen täysravinnoista ei sisällä kuitua lainkaan. Joskus voi kuitenkin tulla tilanteita, jolloin kuitua kannattaa lisätä ruokavalioon. Kissat suostuvat harvemmin kasvissoseita syömään. Psyllium on suosittu kuitulisä kissojen raakaruokinnassa. Osa tarjoaa myös itse kasvatettuja heiniä kissoille, esimerkiksi ohraa tai vehnäorasta.

Teollisten lisäravinteiden käyttö on melkein aina tarpeellista, kun kissan ruokavalio koostetaan itse raakaruualla. Lisäravinteiden tarve tulisi laskea aina yksilöllisesti. Lisäravinteiden liikasaannista on yhtä paljon haittaa, kuin vajaasaannista, sillä jonkun aineen liikasaanti voi haitata toisen imeytymistä. Vitamiineilla ja kivennäisaineilla on aina yhdysvaikutuksia. Lisäravinteita ei siis kannata lisätä ruokintaan umpimähkään, ellei tiedä mitä tekee. Joillain vitamiineilla ja kivennäisaineilla on myös erittäin alhaiset myrkytysrajat.

Käytännön ruokinnan suunnittelu

1. Valitse kissallesi sopivat ja maistuvat raaka-aineet, joista haluat muodostaa ruokavalion rungon.
2. Laske kissan päivittäinen energiantarve ja muokkaa annostusta sen mukaan.
3. Varmista riittävä proteiinin ja rasvan saanti
4. Varmista riittävä kalsiumin ja fosforin saanti sekä näiden oikea suhde.
5. Varmista rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E) saanti.
6. Tarkista muiden kivennäis- ja hivenaineiden sekä B-vitamiinien saanti.
7. Tarkista välttämättömien rasvahappojen saanti.
8. Tarkkaile ruokavalion sopivuutta kissallesi ja muokkaa tarpeen mukaan.

Jos raakaruokinta ja sen toteutus mietityttävät, niin apua on tarjolla. Carnin lemmikin ravitsemusneuvonta tarjoaa ruokintasuunnitelmia kissoille. Yksilöllisellä ruokinnan suunnittelulla pyritään varmistamaan parhain mahdollinen ruokavalio lemmikille, jotta se saa päivittäin kaikki tarvitsemansa ravintoaineet oikeissa suhteissa. Ravitsemusneuvonnan pohjana käytetään tämänhetkistä tutkimustietoa sekä kansainvälisiä koirien ravitsemussuosituksia. Oikeanlaisella ravitsemuksella voidaan parhaimmillaan edistää lemmikin kokonaisvaltaista hyvinvointia.