Koiran raakaruokinta lyhyesti
toukokuu 28, 2018

 

Raakaruokinnalla tarkoitetaan yleensä ruokintatyyliä, jossa koiralle syötetään pääasiallisesti raakaa lihaa, kokonaisia tai jauhettuja luita tai kalsiumvalmistetta purkista, sisäelimiä ja kasviksia. Raakaruokinta juontaa juurensa australialaisen eläinlääkärin Ian Billinghurstin julkisuuteen tuomaan BARF (bones and raw food tai biologically appropriate raw food) ruokintatyyliin. Tämä ruokintatapa perustuu lihaisten luiden (50% lihaa ja 50% luuta) syöttämiseen, joita ruokavaliossa on 60- 80 %. Nykypäivän raakaruokinnassa luun osuus on maltillisempi. Erilaisia raakaruokintatyylejä on kuitenkin monenlaisia ja koirien ollessa aina yksilöitä, se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle. Raakaruokia voi ostaa koirille valmiina täysravintoina tai ruokavalion voi myös koostaa itse. Seuraavassa kerrotaan lyhyesti, että mitä tulee ottaa huomioon, kun raakaruokavalio halutaan suunnitella itse.

Koiran tasapainoinen raakaruokavalio koostetaan niin, että pääpaino ruokinnassa on lihalla. Lihasta koira saa proteiinia, rasvaa sekä muita ravintoaineita. Kalaa voidaan lisätä ruokavalioon kerran pari viikossa tai vaikka päivittäin. Lihoja ja kalaa on hyvä syöttää monipuolisesti eri eläinlajeista. Jos koiralla on jotain ruokarajoitteita, kuten allergia, niin monipuolisuudesta voidaan joutua tinkimään. Koira tulee hyvin toimeen myös vain yhdellä proteiininlähteellä, mutta monipuolisempi ruokavalio on aina suositeltavaa. Lihan lisäksi ruokavalion tulee sisältää jotain kalsiuminlähdettä. Kalsiumia saadaan esimerkiksi kokonaisista luista, jauhetusta luullisesta lihasta, lihaluujauhosta tai teollisista kalsiumvalmisteista. Kalsiumin määrä tulee laskea tarkkaan koiran tarpeen mukaan, sillä sekä sen liika- että vajaasaannista on haittaa. Kalsiumin määrän lisäksi tulee huomioida myös kalsiumin ja fosforin suhde. Ruokavaliossa tulisi olla enemmän kalsiumia kuin fosforia. Fosforia saadaan luumateriaalin lisäksi myös lihasta. Lihassa taas ei ole juurikaan kalsiumia.

Raakaruokinnassa voidaan käyttää erilaisia sisäelimiä monipuolistamaan ruokintaa. Sisäelimiksi luokitellaan mm. koirien ruokinnassa yleisesti käytetyt keuhko, sydän, maha, maksa ja munuaiset. Sisäelimet ovat usein vähärasvaisia ja maittavia koirille, lisäksi niiden hyödyntäminen lemmikkien ruokinnassa on ekologista. Eri sisäelinten ravintoarvoissa on kuitenkin huikeita eroja. Keuhko ja maha ovat pääasiassa sidekudosta. Niitä voidaan käyttää osana ruokavaliota, mutta ne eivät pelkästään riitä täyttämään koiran ravitsemuksellisia vaatimuksia. Sydän on lihas ja se on vähärasvainen ja maistuva sisäelin. Maksaa ja munuaisia tulee syöttää vain rajoitetusti, sillä ne keräävät mm. elimistöön päätyneitä myrkkyjä ja raskasmetalleja. Maksa on erittäin ravintorikas sisäelin ja se sisältää runsaasti a-vitamiinia. Maksan korkea a-vitamiinipitoisuus rajoittaa myös sen syöttömääriä. Sitä voidaan lisätä ruokavalioon kerran viikossa tai päivittäin pieninä annoksina.

Kuidunlähteinä raakaruokinnassa käytetään perinteisesti erilaisia kasvissoseita raakana. Kuitu hoitaa paksusuolen limakalvoa ja muokkaa bakteerikantaa lisäämällä hyödyllisten bakteerien määrää paksusuolessa. Kuitu lisää sonnan määrää ja ylläpitää sen sopivaa rakennetta. Koirille ei kuitenkaan ole määritelty erillistä kuidun tarvetta. Kuitua saadaan kasvisten lisäksi myös esimerkiksi viljoista tai pellavansiemenistä. Runsas kuidun määrä heikentää ruuan kokonaissulavuutta ja sitä voidaankin käyttää hyväksi mm. painonhallinnassa.

Raakaruokavaliota voidaan täydentää myös erilaisilla öljyillä. Öljyt toimivat välttämättömien rasvahappojen lähteenä. Koira pystyy hyödyntämään sekä kasvi- että eläinrasvoja, mutta niiden rasvahappoprofiileissa on kuitenkin suuria eroja. Esimerkiksi pellava- ja rypsiöljy ovat hyviä omega-3- rasvahappojen lähteitä, mutta toisin kuin kalaöljy, ne eivät sisällä omega-3-ryhmään kuuluvia DHA- ja EPA-rasvahappoja.

Teollisten lisäravinteiden käyttö on melkein aina tarpeellista, kun koiran ruokavalio koostetaan itse raakaruualla. Lisäravinteiden tarve tulisi laskea aina yksilöllisesti. Lisäravinteiden liikasaannista on yhtä paljon haittaa, kuin vajaasaannista, sillä jonkun aineen liikasaanti voi haitata toisen imeytymistä. Vitamiineilla ja kivennäisaineilla on aina yhdysvaikutuksia. Lisäravinteita ei siis kannata lisätä ruokintaan umpimähkään, ellei tiedä mitä tekee. Joillain vitamiineilla ja kivennäisaineilla on myös erittäin alhaiset myrkytysrajat.

Käytännön ruokinnan suunnittelu

1. Valitse koirallesi sopivat raaka-aineet, joista haluat muodostaa ruokavalion rungon.
2. Laske koiran päivittäinen energiantarve ja muokkaa annostusta sen mukaan.
3. Varmista riittävä proteiinin ja rasvan saanti
4. Varmista riittävä kalsiumin ja fosforin saanti sekä näiden oikea suhde.
5. Varmista rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E) saanti.
6. Tarkista muiden kivennäis- ja hivenaineiden sekä B-vitamiinien saanti.
7. Tarkista välttämättömien rasvahappojen saanti.
8. Tarkkaile ruokavalion sopivuutta koirallesi ja muokkaa tarpeen mukaan.

Jos raakaruokinta ja sen toteutus mietityttävät, niin apua on tarjolla. Carnin lemmikin ravitsemusneuvonta tarjoaa ruokintasuunnitelmia koirille. Yksilöllisellä ruokinnan suunnittelulla pyritään varmistamaan parhain mahdollinen ruokavalio lemmikille, jotta se saa päivittäin kaikki tarvitsemansa ravintoaineet oikeissa suhteissa. Ravitsemusneuvonnan pohjana käytetään tämänhetkistä tutkimustietoa sekä kansainvälisiä koirien ravitsemussuosituksia. Oikeanlaisella ravitsemuksella voidaan parhaimmillaan edistää lemmikin kokonaisvaltaista hyvinvointia.